Maanantaina kaatui I-HK numeroin 5-2 (1-1).

Ottelun alku oli meiltä unisen, tahmean sekä heikkojen pelillisten suoritusten-yhdistelmä.
Vastustaja I-HK haistoi veren ja iski meidän myötämielisellä avustuksella aikaisen avausmaalin jo viidennellä peliminuutilla.
Suht paljon tuli pallollisia "helpohkoja näppäilyvirheitä" ( syötöt, haltuunotot jne..) peruspelissä ja silloinhan peli tunnetusti muuttuu aika vaikeaksi.
Avausjakson edetessä alkoi kuitenkin isoimmat unihiekat silmistämme karisemaan ja tasoitusmaalimme olikin viimeistelyä myöten kaunista katseltavaa, Räisä (Pietu, Pate) 1-1.

Toisella jaksolla oltiin nähdäkseni huomattavan paljon paremmin jo noin lähtökohtaisesti sijoittuneita eri pelitilanteissa ja sitä kautta myös syöttöpelimme sujui ajoittain ihan mallikkaastikkin.
Lyhyen kulman (hyvin pelattu) jälkihöyryissä Timpan mainio syöttö löysi maalinedustalta Kimmon, 2-1.
Ja hiukka myöhemmin I-HK maalivahdin haparoidessa Räisä puttasi "karat" sisään, 3-1.

Maalejen merkitys on yleensä iso ja niin tälläkin kertaa, peli oli meillä "suht kivasti hanskassa ja meidän neljäs lähempänä kuin heidän toinen".
Mutta niinhän siinä kuitenkin kävi että seuraavan kerran palloa kaivettiin kuitenkin meidän pömpelistä ja numerot siis 3-2.

No, suht nopeasti tämä asia kuitenkin kuitattiin, Kari karkasi Kontun syötöstä yksin läpi ja pallo pussiin, 4-2.
Loppuhetkillä namuteltiin sitten vielä yksi osuma Kontu (Kari ) 5-2.

Paljon oli siis hyvää, mutta suht paljon oli myös kuttaperkkaa..
Puoliajat eivät ole tunnetusti veljiä keskenään ja eivätkä olleet sitä viime maanantainakaan Hertsikassa.
Avausjakso suht heikko, toinen sitten selvästi parempi.

Hessu varmaan lyö oheen oman näkemyksensä maanantai-illan tapahtumista.
Mutta perus-suorituksista se kaikki kuitenkin lähtee, jämäkät/ oikea-aikaiset syötöt, syötön vastaanotot, pallottomien liikkeet jne.
Ja puolustaessa sitten vastaavasti omansa.

Jalkapalloterveisin: "koutsi" Jussi

Jos joku ihmettelee, niin Pekka on Pietu.